keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Islanninhevosvaelluksella

Lennin omistaja pyysi minut jokin aika sitten mukaan Torpin tallin järjestämälle islanninhevosvaellukselle, tuttavallisemmin issikkavaellukselle. Talli sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Helsingistä  upeissa maalaismaisemissa. Odotin vaellusta todella innoissani, sillä ratsastuskoulussa maastoilu, vielä vauhdikas sellainen on harvinaista. Pahoittelut jo etukäteen kuvien laatu ei ole parasta mahdollista, sillä jouduin kuvaamaan kännykällä ja hevosen selästä käsin. Siksi osassa pientä epätarkkuutta :)

Viime sunnuntaina vaelluspäivä oli käsillä ja en tainnut olla ainut, jota hieman jännitti. Hevoset oli kaikki varustettu valmiiksi, mikä miellytti monia porukastamme. Lähes kaikilla minua ja muutamaa muuta lukuunottamatta on oma hevonen, joten valmiiksi suittu ja varustettu hevonen on aikamoista luksusta. 

Kokoonuimme ensin talliin, jossa oppaat kertoivat hieman tallista ja hevosista. Sitten esittelimme itsemme ja kerroimme omasta ratsastustaustastamme ja hevostoiveista vaellukselle. Itse toivoin rauhallista ja tasaista yksilöä, sillä vaikka ratsastan säännöllisesti, maastoon pääsemme aika harvoin. Toiveeni toteutuikin todella hyvin, sain ratsukseni Jökull -nimisen ruunan, jota oppaat kuvailivat sanoilla "lentävä nojatuoli". Jökö osoittautui nimensä veroiseksi. Hevosilla oli kaikilla islantilaiset nimet, kuten Jökull (jäätikkö), Tandri (tuli) sekä oma suosikkini nimistä  Alfgrimur (Hän, joka on nukkunut keijujen kanssa).


Aloitimme vaelluksen kentältä, jossa säädimme jalustimet ja muodostimme jonon, jossa tulisi pysyä vaelluksen ajan. Kentältä suuntasimme pienelle metsäpolulle, joka vei meidät isohkolle hiekkatielle. Siellä kiristettiin vielä satulavöitä, jos tarvetta oli ja sitten alkoikin hevosten verryttely reippaalla ravilla. Aluksi oli todella hämmentävää mennä ravia pitkin ohjin ja keventäminenkin tuntui ensin vaikealta, sillä Jököllä oli todella tiuha ravitahti. 


Ravin jälkeen otimme pienen pätkän laukkaa, sekin pitkin ohjin ja kevyessä istunnassa. Voi vitsit, se oli kyllä kivaa. Laukata upeissa maisemissa ja luottaa siihen, että hevonen pysähtyy kun pyydän tai vaihtoehtoisesti myös kiihdyttää pyydettäessä. Ratsastajan tehtäväksi jäi nauttia kyydistä ja väistellä edessä laukkaavan hevosen kavioista lähteviä kiviä :)


Hiekkatieltä matka jatkui metsän siimekseen, jossa otimme paikoin lyhyitä tölttipätkiä. Töltti on yksi issikoiden oma askellaji, jota ei muilta hevosroduilta löydy. Aluksi tölttiin oli mielestäni hieman vaikea istua, mutta ymmärrettyäni suoristaa itseni ja istua lähes koko painollani satulassa, töltti olikin hämmentävän tasainen ja mukava askellaji. 

Ratsastimme noin pari tuntia, jonka jälkeen meillä oli tauko metsään rakennetulla kodalla, Hevosilta otettiin suiset pois ja laitettiin viltit niskaa ja riimusta kiinni puuhun heinäkasan eteen. Issikoiden suitsitus oli erilainen verrattuna ainakin itse yleisimpänä pitämääni suitsitukseen, jossa suitset kiinnitetään turpa -ja poskiremmillä. Issikoiden suitsitus toimi niin että, kuolaimet olivat kiinni ohjissa, ja kuolaimista lähti remmi, joka laitettiin hevosen korvien yli. Sitten laitettiin toinen remmi korvien yli, johon oli kiinnitetty turparemmi. Suitset olivat siis tavallaan kaksi osaiset ja erillään toisistaan ja ainut ns. kiinnitys oli turparemmistä. 


Kodalla joimme kahvit tai minun tapauksessa teet ja söimme pienen välipalan. Hetken oleilun ja syömisen jälkeen varustimme hevoset uudelleen ja lähdimme paluumatkalle. Paluumatka kesti suurin piirtein tunnin. Laukkaamaan pääsi paluumatkallakin, pariin otteeseen vähän vauhdikkaamminkin. Oppaat kertoivat kohdat joista laukka nostettiin ja kohdan, jossa piti hidastaa ja odotella hitaammin tulevia. Sanoinko jo miten upeaa on  kun saa kiitää täyttä laukkaa eteenpäin hienoissa maisemissa, auringoipaisteessa! 

Päivä oli kertakaikkisen mahtava ja suosittelen kyllä Torpin tallin issikkavaellusta, tai issikkavaellusta ylipäätään, jos ikinä semmoiseen tulee mahdollisuus. Kyselin myös hieman Torpin tallin vaelluksien taitotasosta ja heidän mukaansa vaellukselle voi lähteä vaikka hevoset tai ratsastus olisi aivan uutta, sillä kahden oppaan ryhmässä reittejä voi muokata ratsastajien tason mukaan. Hitaammin menevät voivat mennä toisen oppaan kanssa ja vauhdista nauttivat toisen oppaan kanssa. 

EDIT. 18.3 16.46