3 kissaa + koira

Olin viime viikon koiravahtina isovanhempieni pikkukoiralle, ja koska koulutyöt vaativat kotiutumista viikonlopuksi, otin koiran mukanani meille, kolmen kissan asuttamaan kaksioon.

Ava on tottunut kissoihin: sen pentukodissa kolmen pikkupennun kanssa telmi myös vähän vanhempi kissarouva. Tykkään kertoa todistamaani tapahtumaa, jolloin Avan kaksi muuta sisarusta usuttivat kissan jahtamaan itseään, Avan itse ollessa pentukopassa nokosilla. Kissan vilistäessä kopan ohi Ava sinkoaakin pystyyn ja nappaa kissaa hännästä. Näin tottunut Ava on siis kissoihin..

Omat kissani eivät ole tottuneet koiriin. Sissi on tehnyt kerran pentuna tuttavuutta Avaan, jolloin koira itsekin oli turhan latautunut litiumakku-pentu, mikä ei tietenkään ollut hyvä yhdistelmä sillä meidän happivaje-poikamme käy muutoinkin hitaalla ja on arka. Sydärihän siinä tuli sitten Sissille.

Chichu ei ole koskaan törmännyt koiriin. Ja Sentti(-Pentti) ei myöskään.

Olemme kämppiksen kanssa juuri tuoneet koiran meille, Ava on vielä valjaissa ihan vain, että kissat saavat itse rauhassa tajuta asian. Ava ei ollut moksiskaan, seisoi vain vieressä. Kissanruoka kyllä houkutteli jo heti ensiminuuteista.

Päästimme koiran irti kotvasen kuluttua, eikä mitään. Kissat tietty vähän pälyilivät ja mielellään hakeutuivat paikoille - ikkunalaudalle ja pöydälle - minne koira ei päässyt.

Yöksi eristimme kissat ja koiran, koira nukkui kanssani ja kissat saivat loppukämpän itselleen - toisin sanoen kämppikseni sängyn.

Viikonloppu sujui hyvin, syvää luottamustahan niiden välille ei syntynyt, Sentti mielellään machoili Avalle, kun Ava sitä vähän aristeli. Sissi jopa kössi kinkun leivältäni Avalle, ja Chichu oli oma itsensä jääkuningattarena, jonka valta-asemaa ei mikään tässä maailmassa hetkauta.

Sissi ei ollut ihan varma joka käänteessä mikä tuo ympäriinsä pyörivä olento oikein on..

Mutta onhan Ava kuitenkin nätti? Se on tiibetinspanielin ja jackrusselin ristetytys ja tytöllä taitaapi ikää olla seitsemän vai kahdeksan vuotta?

Tässä nyt kaikki tältä erää, pahoittelen jäätävää laiskuuttani bloggailuun.
 - Cchuboi ja katit

Pupun päiväunet

Hei!

Odessa nukkui tänään hyvin sikeitä päiväunia. Niin sikeitä, että sain rauhassa napsittua siitä monta kuvaa sen heräämättä. Mahtoi olla makoisat unet.

Kyljellään reporankaisen rentona makaava kani on yksi maailman suloisimpia näkyjä. Pieni valkea masu paistaa luottavaisesti katsojan ihailtavaksi, korvat sojottavat vähän minne sattuu ja rintakehä kohoilee vain hiljakseen, rauhallisesti.

Puppan mahtavien unenlahjojen ihailun lisäksi meillä on muitakin hyviä uutisia. Kävimme tänään Linnunmäessä jälkitarkastuksessa  - on näet kulunut tasan kuukausi siitä, kun Odessalla oli ähkyn oireita. Tällä kertaa saatiin kanille terveen paperit, mikä on tosi hieno asia. Olen helpottunut ja onnellinen. Minun pitää vielä tarkkailla Odessan papanoita ja syömistä mahdollisen ripulin tai hammaspiikkien varalta, mutta noin muuten ollaan kuivilla vesillä. Varmaankin joudutaan vielä käyttämään Odessaa hammaspiikkien poistossa sen elämän aikana, mutta jospa ei enää tarvitsisi hädissään soitella kaikkia seudun eläinlekureita läpi, kun kani ei suostu syömään.

Lisäänpä tähän vielä toisen haikurunoni, jonka kirjoitin tänään Odessan unosista inspiroituneena. Kanini on muusani. ♥

Valkea vatsa

rauhallinen hengitys

mistä uneksit?

Karvakorva kyläilee

Hei vaan!

Ystäväni Mirvan perhoskoira Pomppis on ollut minulla torstaista asti hoidossa omistajansa mökkireissun takia. Ollaan käyty (siis koiran, ei omistajansa kanssa) pitkillä lenkeillä, ja pari kertaa koirapuistossa heittelemässä käpyjä. Pom rakastaa käpyjä, se jaksaisi juosta niiden perässä varmaan loputtomiin. Minä vihellän pelin poikki siinä vaiheessa, kun koikku läähättää kovasti ja askel alkaa hidastua. Vaikka varmaan se vielä sittenkin jaksaisi. :D

Tulin viikonlopun aikana napsineeksi Pompista muutaman kuvan, jotka ajattelin nyt auliisti jakaa kanssanne, arvoisa ja runsas lukijakuntamme.

Tämän nappasin eilen illalla kun oli jo pimeää, siitä ikävän keltainen keinovalon sävy. Mutta on se vaan söpö käpertyessään omaan koriinsa kerälle. ♥

 

Pompilla on myös tapana kiivetä makoilemaan mahdollisimman muhkean tyynypinon päälle.

 

Hyvin kauan se jaksoi istua etutassu sievästi koholla ja tuijottaa intensiivisesti kameraan kuin ammattimalli konsanaan...

... mutta lopulta koko touhu rupesi jo haukotuttamaan. 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. :}