Vauhdin hurmaa

Kävin tuossa muutama päivä sitten katsomassa äidin ja Chicon agilitytreenejä. Chicolla oli kauhea hööki päällä, joten kaikki kuvat siitä ovat yhtä sumeaa vilinää. Tietysti omasta mussukastaan haluaa aina sanoa näin, mutta sanonpa kuitenkin: jos Chico malttaisi kuunnella vähän enemmän, siitä voisi tulla tosi taitava agilityssä. Se on hirveän nopea ja ketterä, ja hyppyvoimaa löytyy.

Se myös näytti nauttivan olostaan esteillä, vaikka sää oli tukalan kuuma. Omien ratavuorojen välillä pidettiin tosin pitkät tauot, se varmasti auttoi karvapörhölän oloa. Vaan oli treenien jälkeen kyllä niin väsynyt piski, että enpä ole moista nuutumusta ennen nähnyt tällä energiapommilla.

Vähän myös puhuttiin äidin kanssa, että syksyllä minä voisin käydä Chicon kanssa ainakin yhden agilitykurssin. Innostuin ehdotuksesta heti. Agility näytti huisin hauskalta, ja olisi kiva päästä kokeilemaan sitä. Siinä saa kätevästi samalla liikuntaa sekä koira, että omistaja. Eli siis syksyä innolla odotellessa... *-*

Ohituskoulutus

Hei vaan!

Chico tuli meille eilen ylläriyökylään. Äidilläni oli tänään aikainen työvuoro, joten otin piskin meille, niin äiti saa nukkua pidempään ja lisäksi koikun ei sitten tarvitse olla koko päivää yksin. Aamulenkin jälkeen syötiin aamupalaa meidän parvekkeella. Chico selvästi arvostaa betonilattian viileyttä, sen karvahaalarit kun on vähän liian kuumat näihin celcius-asteisiin.

Nyt kun on päivitetty koiruuden turhanpäiväisempiä kuulumisia, siirryn tämän postauksen varsinaiseen asiaan: ohituskoulutukseen. Uskon nimittäin, että siitä, mitä nyt kerron, voi olla hyötyä muille saman ongelman kanssa painiville koiranomistajille.

Meidän Chico, tuo pieni karvahanurinen kullanmuru, on nimittäin alkanut rähistä muille koirille. Osittain se on varmasti hormonien aiheuttamaa uhoa, mutta enimmäkseen luulen sen johtuvan Chicon omasta epävarmuudesta. Se selvästi pelkää isompia koiria. Se on ollut aivan pennusta asti vähän ujo luonne.

Äiti ilmottautui siis Chicon kanssa ihan kunnon ohituskurssille, jossa ihan aito ja oikea koirankouluttaja antoi neuvoja ja käytännön vinkkejä ohittamiseen. Minäkin osallistuin hyvin valaisevalle aloitusluennolle, ja kävin myös seuraamassa yhtä käytännönharjoituskertaa, jotta osaan toimia Chicon kanssa oikein lenkkeilyttäessäni sitä. Koulutuksestahan ei ole paljoa apua, jos vain yksi yrittää saada uusia oppeja piskin päähän, mutta muut sitä ulkoiluttavat antavat sen yhä räksyttää muille koirille.

Sain kurssin aloitusluennolta monia ihan mielettömän hyviä vinkkejä, joita aion todellakin soveltaa sitten joskus oman koirani koulutukseen. Samoin aion pienestä pitäen soveltaa siihen tätä menetelmää, jota nyt toteutamme Chicon kanssa.

Ohituskoulutus on oikeasti hyvin yksinkertaista; se vaatii vain pohjatonta kärsivällisyyttä. Koira oppii jonkun käytösmallin pysyvästi vasta, kun se on toistettu 8000 kertaa jokaisessa mahdollisessa tilanteessa, jossa tuota käytöstä voidaan toivoa. Haukkumattomuuden suhteen tämä tarkoittaisi siis 8000 onnistunutta toistoa koirapuistossa, metsäpolulla, asvalttitiellä, omassa kotona, metrossa, bussissa, kaikissa niissä muissa kodeissa, jossa koira vierailee... valmista ei siis tule ikinä. Tuo kuulostaa masentavalta, mutta ei se oikeastaan sitä ole, koska jo muutaman kuukauden harjoittelun jälkeen Chico on todellakin edistynyt ja huimasti. Välillä pääsemme kokonaisia lenkkejä ilman, että se haukahtaa kertaakaan. Välillä taas on vaikeampaa. Onnistumiseen vaikuttaa tietenkin toisen koiran reaktio; jos sekin alkaa haukkua, Chico lähtee helpommin mukaan. Sanonpa kuitenkin suurta ylpeyttä hehkuen, että tänään aamulenkillä kaksi pienempää koiraa räksytti kyllä Chicolle, mutta meidän koikku ei päästänyt ääntäkään. ♥

Entäs miten koulutus toimii käytännössä? Tässä yksinkertaiset step-by-step ohjeet.

1) Etsi koirasi motivaatio. Useimmat koirat motivoituvat ruoasta, toisille riittää palkinnoksi lempilelu. Käytettävien makupalojen tulee oikeasti olla vaikka sisäfilettä tarvittaessa; niidenhän pitää olla houkuttelevampia, kuin se toinen koira. Me käytämme Chicolle nakkia. Makupalat kannattaa pilkkoa tosi pieniksi, ettei koira tule heti alkuun täyteen; kun vatsa on liian täysi, motivaatio nameja kohtaan laskee. Koiralle ei myöskään kannata antaa tuhtia ruokakupillista juuri ennen lenkkiä. Koiran päivittäistä ruoka-annosta pitäisi osata pienentää namien verran, ettei koira pääse lihomaan. Chicolla ongelma on onneksi päinvastainen, koska sen pitäisi saada hieman lisää painoa.

2)  Makupalat kannattaa pitää sellaisessa paikassa, että saat palkattua koiraa nopeasti. Avara tasku tai ihanan ysärimäinen vyölaukku toimivat hyvin. On tärkeää, että nami tulee tarpeeksi äkkiä. Palkkaamistekniikoita kannattaa harjoitella molemmilla käsillä.

3) Valitse koirallesi sana, joka kertoo, kun se tekee oikein. Me käytetään ytimekkään yksinkertaista sanaa "hyvä". Kehusanan tulee aina olla täsmälleen sama, lyhyt ja nopea, ei mitään "hieno poika hyvin meni super mega bra guuguguu", koska se vain riehaannuttaisi koiraa lisää.

4) Kun kohtaatte lenkillä toisen koiran, toimi nopeasti. Kun olette vielä kaukana, ja koirasi vasta katsoo toista koiraa rauhallisesti, sano "hyvä" ja anna sitten nami. Koiralle halutaan opettaa, että toisen koiran näkeminen ja rauhassa katsominen onkin kiva asia, ja siitä saa namin palkakseen. On tärkeää, että koira ehdollistuu siten, että kehu edeltää palkkaa, sillä koulutuksen myöhemmissä vaiheissa jokaisen kehun jälkeen ei enää anneta namia, vaan palkkausväliä harvennetaan. Koira kuitenkin toistaa haluttua käytöstä siinä toivossa, että edes joskus saa naminsa. Aluksi kannattaa kuitenkin palkata ahkerasti, useamman kerran minuutissa. Liian pitkä palkkausväli johtaa koiran huomion herpaantumiseen ja epätoivottuun käytökseen. Ei kannata lannistua, vaikka koira sortuisi haukkumaan. Väärin toimivaa koiraa ei palkita, eikä toruta, jatketaan vaan matkaa ja seuraavan koiran kohdalla uusi yritys.

5) Kun lähestytte toista koiraa, jatka samaan malliin. "Hyvä" ja nami, "Hyvä" ja nami aina kun koirasi vain katsoo toista koiraa rauhallisesti ja haukkumatta. Jos vain mahdollista, kannattaa aluksi kiertää toinen koirakko hieman kauempaa, ja pienentää sitten turvaväliä koiran edistyessä.

6) Jossain vaiheessa - toiset koirat oppivat hitaammin, toiset nopeammin - koirasi oppii niin kutsutun "autowatch" -reaktion, suomennettakoon se "juoruamiseksi". Kun koirasi näkee toisen koiran ulkona, se tarjoaa sinulle itse katsekontaktia namin toivossa. Koira siis "juoruaa" sinulle, että hei, tuolla on toinen koira. Lopulta ulkoiluttajan ei tarvitse enää pitää silmällä lähestyviä koiria, koska koira tekee sen itse puolestasi. Aina koirasi tarjotessa katsekontaktia toisen koiran nähtyään, palkkaa se kehusanalla ja namilla.

7) Jatka tätä samaa metodia koirasi elämän loppuun saakka. Kuten jo aiemmin mainitsin, sen pitäisi käydä aikaa myöten helpommaksi, kunhan koirasi oppii "juoruamaan", ja myös namin antamista harvennetaan koiran edistymisen mukaan. Koiran pitää kuitenkin välillä saada nami, vaikka ohittaminen sujuisi jo hyvin, koska se huomaa nopeasti, ettei toivottu käytös kannata, jos siitä ei ikinä saa palkkaa.

Ja siinä se. Toivottavasti tästä olisi hyötyä muille koirien ystäville! :)